Rakennusala hätää kärsimässä – julkiset investoinnit eivät enää tahditu tasaamaan lamaa

Vuotuinen rakentamisen arvo normaalitilanteessa on lähes 40 miljardia euroa ja rakennusalan osuus bruttokansantuotteestamme on 6,5 prosenttia.

Kysynnän lasku ja korkeat korot voivat viedä rakentamisen 90-luvun lamavuosien tasolle, jolloin sen osuus oli kansantuotteesta vain 2/3-osaa nykyisestä. Syntyneellä tilanteella on rankat seuraukset: työttömyys kasvaa hallitsemattomasti ja alalta saatu verokertymä vähenee arviolta yli viisi miljardia euroa.

Rakennusalan tilanne Suomessa kuvaa tällä hetkellä tilannetta koko Suomen kansantalouden tilasta. Tähän hetkeen sopivat huonosti työmarkkinajärjestöjen uhkailut yleislakoista.  Kyllä ne työpaikat vähenevät ilman näitä uhkailujakin. Uhkailulla on myös kielteinen vaikutus kiinnostavuuteen investoida Suomeen. Varsinkin viime aikoina on ollut paljon esillä se, miten Suomeen halutaan investoida. Näin asia onkin. Käytännössä kuitenkin toteutuneet ulkomaiset investoinnit Suomeen ovat olleet vain murto-osa siitä, miten ne ovat ohjautuneet muihin pohjoismaihin.

Tällä hetkellä ei vain näy siinä määrin se, mikä aikaisemmin on näkynyt, että julkinen sektori – valtio ja kunnat – ovat kyenneet ajoittamaan ja sijoittamaan investointejaan matalasuhdanteisiin. Tämä tilanne näyttää korostuvan erityisesti Etelä-Pohjanmaalla. Kumpikin taho on tässä suhteessa heikentynyt, koska ne ovat kovin velkaantuneita ja kustannuspaineiden alla.

Jos ja kun julkisen puolen liikkumavara on käytetty loppuun jo noususuhdanteen aikana, ei sillä ole enää välttämättä instrumenttia ja mahdollisuutta tehdä parantavia korjausliikkeitä laman aikana. Vai onko? Kuntien homerakennuksien uusimiset ja  uimahallien rakentamiset kannattaa ajoittaa vuodelle 2024 jo hintaedunkin vuoksi. Tähän tarvitaan velkarahoitusta, koska talousvaikeuksissa rypevillä kunnilla ei ole rahaa. Ensi vuoden jälkeen voidaan tilannetta korjata niin, että uusista investoinneista pidättäydytään.

Suomen talous ja etenkin yksityinen sektori tulevat kärsimään ensi vuonna lamasta. Tästä on selvät merkit näkyvissä. Rakennusalalla on lomautettu ja irtisanottu henkilöstöä. Konkurssiuutiset ovat päivittäisiä.

Olemme pudonneet muiden pohjoismaiden vauhdista jo 15–20 vuotta sitten. Miksi tätä ei kukaan välitä viestittää? Tällä pitäisi olla vaikutusta siihen, mitä odotuksia kansalaisilla voi olla. On pessimismiä olla tuomatta tätä julki.

Olemme kansakuntana tiukan paikan edessä. Tilanteen korjaamiseksi tarvitsemme myös yksityissektoria aikaistamaan investointejaan. Tähän yhteiskunnan tulisi tarjota investoijille porkkanoita. Luonnollisesti investointien tulee olla perusteluja ja taloudellisesti kannattavia. Tässä tilanteessa ei voi poissulkea valtion lisävelkaantumistakaan uusien investointien käynnistämiseksi. Yhteiskunnallemme tulee kalliimmaksi syventyvä lama ja massatyöttömyys.

Lähdemme siitä, että investoinnit ovat kannattavia ja sellaisia, jotka luovat paremmat olosuhteet työpaikkojen luonnille, kilpailukyvyllemme ja yleensä kasvulle. Esimerkiksi Turun tunnin juna -ratahanke ei ole kannattava, koska valtiovarainministeriön teettämän selvityksen mukaan hankkeen hyöty/kustannussuhde on vaatimaton 0,44. Hankkeeseen varatuilla miljardeilla on viisaampaa elvyttää taloutta kannattavien investointien kautta ja laajemmalla alueella.

Meidän on yhteiskuntana jälleen korostettava yhteistyön ja yksimielisyyden merkitystä kasvaa pois tästä tilanteesta. Tämä ei tule onnistumaan muuta kuin pitkäjänteisellä suunnitelmallisuudella ja kovalla työllä. Vaikka yhteiskuntamme taloudellinen kehitys parempaan suuntaa ei etenisi nopeasti, mutta kuitenkin parempaan suuntaan, silloin pienikin positiivinen edistyminen saisi aikaan luottamusta tulevaisuuteen.

Martti Kaunismäki

yrittäjä ja insinööri

Heikki Kangas

yrittäjä ja ekonomi